Lumen vaikutus runojen kirjoittamiseen on uskomaton. Kun valoa on kaikkialla. Mielikuvitus syöksyy lapsuuden muistoihin; pulkkamäkeen, ensimmäisiin yrityksiin pysyä suksilla 10 metriä pystyssä. Muistan vielä hyvin Kuopion Lahdentaan kansakoulun. Männistöstä ja Itkonniemestä löysin linkin.Oli todella hauskaa nähdä valokuvia alueen nykyisestä tilasta ja lapsuuden maisemista.Vaikka synnyin Helsingissä Kaivopuistossa vanhalla "Puukättärillä" ja ensimmäinen leikkipaikkani oli Säätytalon takana oleva leikkikenttä, on tuo Kuopion aika vaikuttanut varmasti eniten siihen, että yleensä aloin kirjoittaa 12.3.1967 päiväkirjaa ja olen jatkanut siitä saakka. Pian koittaa siis päivä jolloin 40 vuotta on kulunut muistikirjojen alusta. Niitä on kertynyt isoiso kaapillinen. En ole polttanut, enkä repinyt tai hävittänyt yhtäkään niistä. Kaikki ovat sopuisasti sulassa sovussa vierekkäin kahdessa rivissä ja monessa pinossa. Tuntuu hyvältä, että olen säästänyt rakkaat muistikirjani ja suosittelen sitä kaikille muillekin. Yksikin merkintä päivittäin on jo kuin laittaisi elämäänsä "pankkiin". Ja mikä tärkeintä - kirjoittaa vain itseään varten. Muistiinpanot ja päiväkirjamerkinnät ovat se luonnosarkisto, mistä voi aina kun haluaa selailla. Mitähän nyt löytyisi?
Eksyin kovin kauaksi tuosta lumesta.Kuopio on kuitenkin jonkinlainen talvikaupunki minulle. Imatra on myös. Niiden kaduilla on syntynyt moni säe.
![]](http://vuodatus.net/images/templates/futuro/blog-right.png)
